Schumpeter. Om skapande förstörelse och entreprenörskap

Schumpeter. Om skapande förstörelse och entreprenörskap. I urval av Richard Swedberg. Ratio 1994. 236 s.

Useimmille Joseph Schumpeter tuskin sanoo yhtään mitään. Yksi 1900-luvun nerokkaimmista kansantaloustieteilijöistä on jäänyt valtaväestöltä unohduksiin ja hautautunut historian hämäriin pölyttymään. Osittain varmasti siksi, että hän hutki vähän joka suuntaan ja tunsi itsensä ulkopuoliseksi kaikkialla. Viimeiset elinvuotensa hän riutui maanpaossa Yhdysvalloissa syvässä masennuksessa.

Joseph Schumpeterin elämä oli melkoista vuoristorataa. Mies totesi 1930-luvun puolivälissä itserakkaasti hänellä olleen kolme tavoitetta elämässä: olla maailman paras ekonomi, maailman paras rakastaja ja maailman paras ratsastaja. Valitettavasti hän oli saavuttanut vain kaksi näistä tavoitteista.

Richard Swedbergin mukaan Joseph Schumpeter syntyi 1883 nykyisessä Slovakiassa sijaitsevassa Trestin kaupungissa. Isä kuoli varhain, joten Joseph muutti äitinsä kanssa Wieniin, jossa hän isäpuolen avustuksella pääsi eliittikouluun. Schumpeter suoritti lukion parhain arvosanoin ja jatkoi opintojaan Wienin yliopistolla, josta valmistui keisarikunnan nuorimpana kansantaloustieteen tohtorina 23-vuotiaana. Ennen akateemiselle uralle suuntautumista hän päätti maistella muuta elämää ja työskenteli muun muassa juristina Egyptissä ja koki onnettoman avioliiton englannittaren kanssa. Palattuaan Itävaltaan hänet palkattiin valtakunnan nuorimmaksi kansantaloustieteen professoriksi Graziin 1911. Hän urakoi nopeasti kolme tukevaa teosta, joiden tasoa ihmeteltiin ja ylistettiin.

Joseph Schumpeter kokeili kannuksiaan myös politiikassa, mutta hänet potkittiin mielipiteittensä takia pois sosiaalidemokraattisesta puolueesta puolen vuoden jälkeen. Poliittisen uran kariuduttua Schumpeter heittäytyi elinkeinoelämään. Akateemisella puolella palkat kun olivat kehnot, eikä tilanne tyydyttänyt kunnianhimoista miestä. Hän pääsi suhteilla töihin wieniläiseen yksityispankkiin. Elämä oli ruusuista pari vuotta. Schumpeter vaurastui nopeasti ja biletti näyttävästi nousukkaan elkein. Hän pukeutui elegantisti, hankki hevosia, asui loisteliaasti ja piti kauniista naisista, joita hänen ympärillään pyöri. Itävallan talous kuitenkin romahti. Hän menetti hetkessä kaikki sijoituksensa ja velkaantui. Joseph-parka potkaistiin epäselvyyksien takia pankista. Vuosi 1924 oli Joseph Schumpeterille vaikea. Hänellä ei ollut töitä, ei tuloja ja valtavat velat ahdistivat. Professuuri Bonnissa 1925 oli pelastava oljenkorsi.

Elämä kääntyi taas kohti valoa. Pian työllistymisen jälkeen hän avioitui parikymmentä vuotta nuoremman kaunottaren kanssa. Tyttö oli porttivahdin tytär Josephin lapsuudenkodista Wienistä. Schumpeter palvoi tyttöä kuin jumalatarta. Vain puoli vuotta häistä menehtyi Josephin äiti, kuukausi siitä kuoli nuori vaimo lapsivuoteeseen. Schumpeter romahti henkisesti, eikä toipunut tapahtumista koskaan. Hän teki surutyönä luennointimatkoja Harvardiin ja Japaniin, jossa hän oli Swedbergin mukaan todella suosittu.

Aiemmin tuottelias Schumpeter oli lukossa: hän ei kyennyt kirjoittamaan. Terapiana hän kopioi edesmenneen vaimonsa päiväkirjaa joka päivä kuolemaansa asti yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Harvardista tuli Josephin koti loppuelämäksi liki vahingossa 1932. Bonnin kotiin jäivät melkein kaikki tavarat odottamaan paluuta, jota ei koskaan tapahtunut.

Joseph Schumpeter myös avioitui kolmannen kerran. Toisen maailmansodan aikana hänen väitettyjä mielipiteitään pidettiin maanpetoksellisina ja FBI vakoili pariskuntaa vuosia. J. Edgar Hoover johti henkilökohtaisesti operaatiota saadakseen Josephin nalkkiin, mutta ei onnistunut. Schumpeter vihasi kaikkia liki patologisesti: hän vihasi natseja, hän vihasi kommunisteja, hän vihasi Rooseveltia sairaalloisesti. Schumpeterin sanotaan todenneen kutsuilla äänestävänsä mieluummin Hitleriä presidentiksi ja Stalinia varapresidentiksi kuin Rooseveltia.

Samanaikaisesti Schumpeter syöksyi yhä syvemmälle masennukseen ja erakoitui. Hän työsti giganttista teosta kansantalouden historiasta ja tappoi itsensä työllä. Hän kuoli yllättäen 66-vuotiaana tammikuussa 1950, teoksen ollessa melkein valmis. Vaimo työsti History of economic analysis –teoksen lopulta valmiiksi ja järjesteli miehensä paperit tutkijoille Harvardin arkistoon Cambrigdeen.

Joku sananen täytynee todeta myös miehen teosten sisällöstä. Richard Swedberg kun on valikoinut otoksia kiehtovimmista teksteistä kokoelmaan.

Joseph Schumpeterin nuoruuden teoksia pidetään tärkeimpinä. Esikoinen Das Wesen und der Haupinhalt der theoretischen Nationalökonomie analysoi Walrasin tasapainomallia, mutta ei kovinkaan omaperäisesti. Swedberg sanoo teosta siteerattavan nykyisin ainoastaan ”metodologisen individualismin” käsitteen takia. Schumpeter antoi tälle käsitteelle kunnon sisällön.

Tärkeimmäksi nuoruuden teokseksi mainitaan kirja kakkonen Theorie de wirtschaftlichen Entwicklung. Tässä teoksessa hän lanseerasi kuuluisan teoriansa yrittäjyydestä. Kirjassa Joseph Schumpeter laskee viisi yrittäjyyden päätyyppiä. Swedberg on poiminut kokoelmaan teoriaa sivuavan artikkelin.

Schumpeter ulotti ajatteluaan myös sosiologiaan ja tunnetuin sosiologinen artikkeli on verovaltion kriisistä.

Yhdysvaltain ajan teoksista tärkein on jo mainittu viimeiseksi jäänyt sekä vuonna 1942 ilmestynyt Capitalism, socialism and democracy. Joseph Schumpeter oli vakuuttunut, että kapitalismi tuhoutuisi ja korvautuisi sosialismilla, jota hän ei silti kannattanut. Sosialismia hän kuvasi vankiloukoksi, kapitalistisen kilpailun tappava tempo puolestaan kauhistutti.

Joseph Schumpeter oli perehtynyt syvällisesti Marxin tuotantoon ja piti marxilaisuutta uskontona, joka huijasi ihmisiä lupaamalla paratiisia, jota se ei silti onnistuisi luomaan.

Joseph Schumpeterin viimeiseksi jäänyttä, postuumisti julkaistua History of economic analysis – kirjaa pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista kansantalouden historiaa yhteen vetävistä teoksista. 1 200 -sivuinen järkäle on lukemisen arvoinen, vaikka taitaakin olla liian kunnianhimoista lukea sitä kannesta kanteen. Lähdekirjana se lienee silti verraton.

Richard Swedbergin kokoama kokoelma Joseph Schumpeterin teksteistä on antoisaa luettavaa. Monesti tulee mieleen Karl Marx, ja Joseph Schumpeteriä onkin haukuttu porvareiden Marxiksi. Etenkin yrittäjyydestä puhuessaan hän on mahtava.