sunnuntai 24. helmikuuta 2008

Johan Norberg: Till världskapitalismens försvar

Johan Norberg: Till världskapitalismens försvar. Timbro 2001. 277 s.

Vuosituhannen vaihteessa ravisteli läntistä pallonpuoliskoa antikapitalistinen liikehdintä, joka purkautui väkivaltaisuuksina muun muassa Seattlessa, Prahassa, Göteborgissa ja Genovassa. Sekalaista seurakuntaa liittivät globalisaatiokriittiseksi liikkeeksi löyhät yhteiset tunnukset. Perusteluita ja vaatimuksia oli moninaisia. Syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskut 2001 lamauttivat liikkeenkin, mutta se elpyi hivenen Irakin sodan vastaisiksi suurmielenosoituksiksi 2003. Sekin protestointi tyrehtyi sodan muututtua loputtomaksi helvetiksi, irakilaisten ja afgaanien pommien silpoma arkipäivä ei enää yllä edes sähkeuutisiksi ellei kuolleita ole useita kymmeniä tai satoja, eikä liikuta mielenosoittajien massoja.

Taloudellisen globalisaation arvostelijoiden kritiikki kohdistui muun muassa kapitalistisen järjestelmän raakaan voitontavoitteluun ja liberaalin markkinatalouden kuluttajien kaoottisuuteen valinnoissaan, jotka sysäsivät kriitikoiden mielestä pääomavirtoja arvaamattomiin ja äkkinäisiin liikkeisiin. Työt tehtaista katosivat kehitysmaiden halvemmille työläisille. Ketjutus, brändäys ja suuryhtiöiden giganttisuus söivät taloudellisen globalisaation vastustajien mielestä tilaa paikallisilta kulttuureilta ja yhtenäistivät maailmaa pinnalliseksi monokulttuuriksi. Rikkaat teollisuusmaat tuhosivat planeettaa kerskakulutuksen saasteillaan ihmisten enemmistön kärsiessä kauheassa köyhyydessä. Finanssikeskuksista johdetut valuuttaspekulaatiot romahduttivat kokonaisia kansantalouksia hetkessä pelkillä sähköisillä klikkauksilla.

Monien kriitikoiden mielestä pääomavirtojen liikkuvuutta tulisi rajoittaa, tulleja palauttaa ja estää vapaakauppaa, joka nähtiin pääsyylliseksi tilanteeseen ja aiheuttavan ongelmia niin kehitysmaiden köyhille maanviljelijöille kuin teollisuusmaiden työläisille.

Vaikka protektionistiset puheet kansallisvaltioiden hegemonian palauttamiseksi, talouden sosialisoimiseksi ja ihmisten vapauksien rajoittamiseksi ovatkin hiipuneet polttavimmalta agendalta, niin Johan Norbergin puolustuspuhe maailmankapitalismin puolesta on aina muistia virkistävää luettavaa. Etenkin kun taustaksi ajattelee äskettäisestä Stora Enson Kemijärven sellutehtaan sulkemisesta seuranneita protesteja, tehtaan valtauksia ja vaatimuksia valtion väliintulosta, Nokian tehtaan siirtoa Saksan Bochumista Romaniaan ja siitä seurannutta Suomen ja Saksan välistä selkkausta, joka saksalaisten osalta on valunut jo yli äyräiden. Tunteet suomalaisia kohtaan ovat Saksassa Dagens Nyheterin mukaan niin vihamieliset, ettei suomalainen kirjallisuus enää olekaan pääteemana Frankfurtin kirjamessuilla 2011, nokialaisia puhelimia boikotoidaan joukolla ja jopa valtiojohto ärähti suljetun tehtaan puolesta. Kansallismieliset tunteet suuntaavat raivoa sokeasti järjettömiin suuntiin ja siitä kärsivät kaikki. Eivät vähiten saksalaiset itse talouden tehokkuuden ja dynamiikan kadotessa menneisyyteen takertuessa ja kuoreen käpertyessä.

Johan Norberg käy lävitse vapaakaupan vastustajien ja taloudellisen globalisaation kriitikkojen argumentit ja vastaa niihin faktoilla. Tosin hän oikoo monia mutkia suoraksi, eivätkä kaikki perusteet kestä kriittistä tarkastelua. Hänen pääpointtinsa on kuitenkin, että taloudellinen liberalisaatio käy käsikynkkää hyvinvoinnin ja demokratian kanssa. Liberaalinen markkinatalous on nostanut viime vuosikymmeninä miljoonia köyhyydestä, levinnyt vauraus on mahdollistanut koulutuksen ja pidemmän eliniän yhä useammille.

Norbergin käyttämien lähteiden perusteella maapallon ongelma ei ole liiallinen globalisaatio, vaan liian vähäinen. Integraatio markkinatalousmaiden kanssa kohottaa maiden elintasoa nopeimmin. Kapitalismi on köyhien pelastus.

Ei kommentteja: