Ruotsin kirkon virsiä 3: Nyt kaikki kielet, murteet, soikaa! Cetus noster-lauluyhtye, Michael Dierks, urut, Sven Åberg, barokkiluuttu, teorbi. Ruotsin kirkko & SR Sisuradio 2008.
Kirjallisuuteen keskittyväksi blogiksi aiottuna en ole musiikkia pahemmin käsitellyt postauksissani Kirjahyllyyn. Salla Brunou kirjoittaa kiehtovasti Pauli Hanhiniemen Soitto on sanoja-kirjasta, joten sanailenpa minäkin sitten yhdestä levystä, joka kolahti postiluukusta.
Musiikki on toki tärkeä osa ihmisyyttä. Oman käsitykseni (ja monien kielitieteilijöiden) mukaan laulut, tanssi ja musisointi olivat olemassa ennen puhetta. Puhetaito on kehittynyt vasta viimeisten satojen tuhansien vuosien aikana ja ollut pitkään melodista. Alkuun puhekin oli kuulemma sanaparien mökellystä. Tästä todistaa muistitiedon säilöminen laulurunoihin ja sosiaalisten riittien tanssit ja musisointi. Yhteisöllisyyttä on taottu yhteislauluin, lapsia on sosiaalistettu lauluin, jumalia on palvottu veisuin... Uskonto on toinen elementti, joka näyttelee edelleen tärkeää tekijää ihmiskunnan todellisuudessa. Se kenties on kehittynyt luonnonolojen ymmärtämiseksi ja oman paikan käsittämiseksi yhteisöissä viimeisten kymmenten tuhansien vuosien aikana. Ylivoimainen enemmistö ihmiskunnasta on tällä hetkellä uskovaisia. Asia, jota maallistuneessa Pohjolassa on joskus vaikea muistaa. Maailma hahmottuu monille uskomusten asettamien raamien kautta ja käsitykset juurtavat urbaanistuvien paimentolaiskansojen huumausaineita nauttineiden tai muuten psyykkisesti romahtaneiden johtavien yksilöiden harhanäkyihin. Mooses mitä luultavimmin jyysti myrkkyjuurta, Jeesus oli kymmenien samoihin aikoihin Palestiinassa juutalaisuuteen kriittisesti suhtautuneiden seonneiden saarnaajien summa, joka mytologisoitiin ja personoitiin kymmeniä ja satoja vuosia myöhemmin, Muhammed puolestaan oli pedofiiliprofeetta, joka sekosi autiomaassa saaden varttuneenpana ilmeisesti jonkinlaisen jälkitripin... Kirjoitustaito on melkoisen tuore uutuus, joten ei ihme, että ne "alkuperäiset" pyhät taulut piti aina muka hävittää tai itse jumala tuhosi käskylaatat, jotta vain tämä yksi yksilö, joka ne pääsi näkemään kertoisi muille totuuden tulkittavaksi...
Suomalais-ugrilaisessa kulttuuripiirissä uskonnollisia elämyksiä on ruokittu kärpässieniä popsimalla. Punakärpässienitee on siivittänyt monen shamaanin toisiin maailmoihin. Jostakin syystä, ehkä kristillisyyden vaikutuksesta sienten syöntiin on leimattu kuolemanvaara. Valkokärpässieniä napostelemalla henki häipyykin, mutta punaisilla myrkytysteho ei ole alkoholia pahempaa. Punaisia pitää myös ahmia kymmeniä ennen kuin hallusinaatiot ovat sellaisia, että ne huomaa alkuväsymyksen jälkeen. Myrkky kulkeutuu kehosta sellaisenaan virtsana ja ja tietäjät joivat uudestaan sen rituaaleissa, jotta arvokas aine ei menisi hukkaan...
Nyt joku suuttuu. Ja loukkaantuu. Varmaan syystäkin. Mutta jos jumala on todellakin niin suuri, ei sen pilkkaaminen jumalaa häiritse. Jumala kyllä tuomitsee epäilevän tollon, ei siihen ihmisiä tarvita rankaisemaan.
Sitä paitsi on uskonnollisissa teksteissä paljon asiaakin ja kertomukset ovat usein jänniä ja mukaansatempaavia. Ja ovathan ne varsinaisia kultuuriaarteita monasti. Pääsiäisen aikaan kävin katsastamassa J.S. Bachin Matteus-passion Johanneksen kirkossa Helsingissä. Kolmetuntinen kärsimysnäytelmä saksaksi oli kelpo kuunneltavaa ja taide-elämys.
Suositun blogin pitäjänä markkinoitsijat muistavat toistuvin lahjoituksin (piilo)markkinoinnin toivossa bloggaajaa. Alkuviikosta postitti Ruotsin kirkko tuoreen virsi-CD:n. Tukholman saksalaisessa kirkossa äänitetyllä levyllä lauletaan tuttujakin Ruotsin kirkon virsiä suomalaisin, osin uudistetuin sanoin. Virsiä on 19.
Cetus Noster ei yllä Suomen Laulun tasolle ja avausraita Vain Jumala on linnamme kalskahtaa vaatimattomana korvaan. Sen on tottunut kuulemaan jykevän maskuliinisena uhona. Tämä versio on pikkulintujen piperrystä.
Virsien veisuu kuulostaa keskiaikaiselta ja siihen yhtye on erikoistunut. Sanat soljuvat, eikä kertomuksiin keskity. Levy liukuu huomaamatta rauhoittavaksi kauniiksi taustamusiikiksi, jona se toimii mitä mainioimmin ja tarjoaa hetken hiljentymiseen kesken arjen kaikenlaisten kiireiden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti