maanantai 12. maaliskuuta 2012

Markku Henriksson: Kanada. Vaahteralehden maa

Markku Henriksson: Kanada. Vaahteralehden maa. Gaudeamus, 2006. 414 s.

Useimpien mielikuvat lienevät Kanadasta positiivisiä; vauras, hyvinvoiva, suvaitseva ja kaunis maa.

Henkilökohtaisesti Kanada on ollut lähellä sydäntä. Maa on ollut yksi vaihtoehto asuinmaaksi. Ainakin haaveissa. Kanadassa sanataiteeni on otettu vastaan parhaiten. Toistaiseksi ainoat palkinnot kirjoituksistani olen saanut sieltä päin. Unelmissa on ollut myös matkustaa mantereen halki rautateitse joskus. Tähän asti Kanada on jäänyt välilaskupaikaksi matkalla muualle. Viimeksi Halifax, huhtikuussa Toronto.

Markku Henrikssonin Kanada. Vaahteralehden maa tarjoaa suomuja silmiltä ravistelevan lukukokemuksen. Kanada ei enää näyttäydy yhtä monikulttuuriselta onnelalta, vaan kärjistyvän luokkajaon nurkkakuntaiselta anglo-ranskalaisen rasismin kyllästämältä identiteettinsä hukanneelta orvolta.

Henrikssonin kirja jakautuu karkeasti ottaen kahteen osaan: tietopuoliseen faktaosuuteen ja tunnepuoliseen matkakuvaukseen. Lisänä on Henrikssonin itsensä ottamat kuvat.

Kanada asutettiin varhain. On vaikea sanoa milloin ensimmäiset ihmiset tulivat, mutta nykyisessä Kanadassa on asuttu vähintään tuhansia vuosia. Eurooppalaisten tullessa Kanadan alueella asui kymmenkunta kansaa. Nopeasti suhteet kärjistyivät väkivaltaisuuksiksi ja alkuperäisasukkaita tuhottiin sekä verisesti että maahantunkeutujien tuomilla taudeilla.

Eurooppalaiset jakoivat uutta maata häikäilemättömästi alkuperäisasukkaista välittämättä. Levottomuutta lisäsivät eurooppalaisten keskinäiset kahinat, joihin alkuperäisamerikkalaisiakin värvättiin. Euroopan sodat heijastuivat Pohjois-Amerikkaan ja rauhan aikana rähinöitiin. Iso-Britannia paisui työntäen muita siirtomaamahteja pois. Voimatasapainoa muutti Iso-Britannian siirtokuntien sisällissota, jonka seurauksena Kanadan eteläpuolelle syntyi uusi valtakunta Yhdysvallat. Ranska vähitellen joutui luopumaan alueestaan ja tappelupukareiksi päätyivät Iso-Britannia ja Yhdysvallat, jotka kävivät toistensa kurkussa 1800-luvun loppuun asti - eikä vieläkään ole kokonaan saatu rajasta Kanadan ja Yhdysvaltojen välille selvyyttä.

On epäselvyyttä milloin Kanada varsinaisesti itsenäistyi. Onhan Kanadan valtionpäämies yhä Iso-Britannian kruununhaltija. Kivuliaan prosessin voidaan nähdä juontavan Yhdysvaltain itsenäistymiseen, jolloin imperiumin kannattajat jäivät rajan pohjoispuolelle. Erilaiset sopimukset ja käytännön realiteetit ovat muokanneet maasta valtion. Ehkä valtiollistumisen voi nähdä alkaneen ensimmäisestä maailmansodasta ja viimeistään vuoden 1982 perustuslaista. Toisaalta itsenäistymisprosessia voi ulottaa 1800-luvun dominio-järjestelyihin.

Kanadan talous pyöri pitkään tapulituotteiden varassa. Esimerkiksi ensimmäisen ryntäyksen Kanadaan toi kalastus, sitten turkikset. Kapitalistinen koneisto tunkeutui Kanadaan aseistautuneiden kauppayhtiöiden muodossa. Nämä kävivät taisteluja keskenään että alkuperäisasukkaiden kanssa. Alkuperäisasukkaat tungettiin reservaatteihin. Luontoa riistettiin niin, että kalat ja eläimet katosivat lähes kokonaan. Hävitys oli hurjaa.

Kaksi kieli- ja kulttuuripiiriä on ylimielisesti määrännyt Kanadassa unohtaen muut. Virallisesti Kanada oli alkuun kaksikielinen maa, 1970-luvulla määriteltiin protestien jälkeen maa monikulttuuriseksi. Juopa ranskankielisten ja englanninkielisten välillä on syvä ja ranskankieliset ovat olleet viimeiset vuosikymmenet hilkulla irtautua Kanadasta. Tulee vähän mieleen Ruotsi, jossa saa olla kuinka monikulttuurinen tahansa kunhan on sitä yhdellä, maan valtakielellä. Silti maa nauttii maineesta suvaitsevana. Toisaalta kaksikielisyydestä mieleen vertautuu Suomi.

Kanadan asutus on keskittynyt etelärajan pintaan ja maan yhdistää vesi-, rautatie-, ja maantieverkko. Kaupungit eivät ole suuria. Suurimmat suurten järvien kupeessa ja muodostavat miljoonien metropolialueen.

Talous on monipuolinen. Kaivosteollisuus on osin ehtynyt, mutta kanadalaiset ovat korkeastikoulutettuja ja omaa kulttuuriteollisuutta tuetaan vastavoimaksi yhdysvaltalaiselle kulttuuri-imperialismille. Kanadakin on kärsinyt maailmantalouden rakennemuutoksesta ja teollisuutta on hävinnyt. Köyhien ja kodittomien määrä on lisääntynyt. Väestönkasvu lepää siirtolaisuuden varassa. Ilman sitä väkiluku kääntyisi laskuun. Pisteyttämällä halukkaat valitaan maahanmuuttajista paremmisto.

Nimistö kertoo paljon valloittajien maailmasta. Osin nimistöön on sulautettu alkuperäisasukkaiden sanastoa - joskus väärinkuultuna ja äännettynä. Monet hauskat paikannimet säilövät uudisasukkaiden kommelluksia. Kanadakin tulee alunperin irokeesista ja tarkoitti ihmisen asumusta ja oli vain tietyn alueen nimi, josta laajeni myöhemmin tarkoittamaan koko valtakuntaa.

Hyvä kirja kaikille Pohjois-Amerikan historiasta ja oloista kiinnostuneille.

Ei kommentteja: