sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Daniel Defoe: Robinson Crusoe

Daniel Defoe: Robinson Crusoe. Otava, 2012. 718 s.

Daniel Defoen Robinson Crusoe on klassikko, jonka tarinan tuntevat kaikki. Se on innoittanut lukuisiin muunnelmiin ja muihin teoksiin. Viime lukemasta on vierähtänyt pitkä tovi, joten kun Akateemisen kirjakaupan alennusmyynnissä oli pokkariversio tuoreimmasta suomennoksesta, jossa on molemmat osat yhdessä, tarjouksessa parilla eurolla, niin olihan kirja pakko saada omaan kirjahyllyyn.

Varmasti valtaosaa ihmisistä on joskus kutkuttanut ajatus omasta saaresta paratiisissa. Robinson Crusoe sellaisen saa, tahtomattaan. Nuori mies karkaa merille ja joka matka on epäonninen. Alkuun jo kärsitään ihan kotirannoilla, sitten hän joutuu vangiksi Afrikassa. Brasiliasta hän päätyy nykyisen Venezuelan edustalle saarelle, joka muistuttaa muodoiltaan ja sijainniltaan Tobagoa.

Haaksirikkoutunut miesparka jää ainoana henkiin 1600-luvun lopulla Karibian saarelle. Laiva on ajautunut kauaksi laivareiteiltä tutkimattomille seuduille. Onneksi hänelle jää haaksirikosta kaikenlaista tarpeellista, jonka avulla uusi yksinäinen elämä on mahdollista aloittaa.

Teos on tutkielma ihmisen sopeutumisesta ja sinnikkäästä selviämisestä. Nykyisen kaltainen maailma on muotoutumassa ja asutus ja yhteydet tiivistymässä. Eletään globalisaation nopeaa kehitysvaihetta, jossa kulttuurit kohtaavat paikoin verisestikin.

Defoe ottaa kantaa uskontoon ja tuomitsee espanjalaisten raakamaisuudet Amerikassa. Orjuuteen hän suhtautuu suopeasti, mutta kuitenkin yksilöä kunnioittaen. Samoin luontoa kohdellaan hellävaroen.

Crusoe viettää saarellaan 28 vuotta törmäten lopulta intiaaneihin. Yhden hän pelastaa ensin, myöhemmin toisen ja yhden espanjalaisen. Laivakaappauksen ansiosta hänen luonnistuu paeta takaisin Eurooppaan. Käy ilmi, että hänestä on tullut rikas ja nyt on aivan toisenlaiset ongelmat edessä.

Jatko-osassa palataankin saarelle ja kerrotaan miten sinne jäänyt siirtokunta on muotoutunut. Samalla ympätään uskonnollista pohdintaa paljon. Sen lisäksi kierretään Aasian kautta Venäjän halki takaisin Eurooppaan. Jatko-osan Crusoe on paikoin ristiriitainen hahmo, jonka teot ja moraali poukkoilee. Välillä hän on estämässä kansanmurhaa, välillä sitä suorittamassa. Kiintoisaa oli pohdinta matkareitistä. Esimerkiksi Suomeen hän ei uskaltautunut.

Etenkin yhteen asiaan kiinnittää huomiota: naista ei Robinson tunnu kaipaavan. Kyllä hän menee naimisiin palattuaan takaisin ja saa pari lasta, mutta asia kuitataan parilla lauseella. Joka tapauksessa nautinnollista luettavaa.

Paljon huomiota saa ravinnonhankinta ja onhan se itsellekin yksi mielenkiinnon kohteista tässä elämässä  niin nautinnolla lukee ja riemuitsee ruuista mitä Robinson onnistuu hankkimaan.

Kuten olen maininnut joskus aiemminkin, niin olen pyrkinyt sellaiseen ravintoon mitä esi-isämme ovat popsineet. Tosin ihmisen vahvuus on ollut kyky syödä melkein kaikkea. Mutta omalla yksinkertaisella järjellä olen todennut ruuansulatuselimistön sopeutuneen parhaiten metsästäjä-keräilijöiden dieettiin. Siihen eivät kuulu sokeroidut ateriat. Olen siis pyrkinyt monipuolistamaan ruokavaliotani ravinteikkailla siemenillä ja marjoilla. Toisin sanoen syön chiaa, inkamarjoja, chlorellaa ja spirulinaa, pakurikääpää yms. superruokaa. Näillä leveysasteilla D-vitamiinia on vaikea saada riittävästi ruuasta ja auringosta, joten nautin 100 mikrogramman lisää talvisin. Terveenä olen pysytellyt.

Ei kommentteja: